Toteemieläin

Pääsin kirjoittamaan ystäväni "aikuisten ystäväkirjaan", ja siinä yhtenä kysymyksenä, kaikkien niiden kiusallisten kysymysten joukossa, oli mikä on toteemieläimeni?

Vastaus ei yllätä ketään. Olen aina ollut kissaihminen henkeen ja vereen, ja kissoja minulla on ollut lemmikkinä vauvasta lähtien. Osku ja Popsirontti. Rontti. Pikkukissa, jota ei ehditty kummemmin nimeämään, kun se katosi. Mirri, Mirri 2, Mirri 3 ja nykyinen Mirri. Mosse. Sekä äitini pelastamat hylätyt kissat Miuku ja Mölli. Onhan noita rakkaita otuksia ollut perheessä vaikka ja kuinka monta.

Omat kissani asuvat tällä hetkellä muutaman sadan kilometrin päässä, mutta onneksi niitä näen aina kun kotona käyn. 

Villekin on alkanut ehkä jo lämpeämään ajatukselle kissaeläimestä lemmikkinä. Kunhan se on "vitun iso kissa", joka möllöttää kissamaisen tyynesti vieressä. 

Keksin muuten itselleni taas yhden unelma-ammatin lisää.

Kissavalokuvaaja. Toinen, tosin vähän vaativampi, ammatti voisi olla hyljevalokuvaaja.

Puistossa ilta viilenee

Postauksessa kuvia viime sunnuntailta, joka olikin paras sunnuntai pitkiin aikoihin.

Nythän on taas jo viikonloppu, mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Kesälomaa on tämän viikonlopun jälkeen jäljellä "enää" yksi viikko, mutta onneksi kesä ei vielä siihen lopu.

Olen kuitenkin aina ollut syysihminen, ja heinäkuun loppupuolella on yleensä iskenyt jo kaipuu alkavaan syksyyn. Tänä vuonna en ole vielä tuota kaipuuta kokenut, mikä johtuu varmaankin siitä, ettei koko kesänä ole vielä edes ollut yhtään kunnon hellepäivää?!

Nauratti (ei kyllä oikeasti naurattanut), kun eilen luin klikkiotsikon "Onnittelut, jos lomasi alkaa ensi viikolla! Luvassa hellettä ja kesän lämpimin viikko", ja sen jälkeen kävin katsomassa tulevan viikon säätä: ainakin Etelä-Suomessa maksimissaan 22 astetta, eli en helteeksi vielä kutsuisi :D

Rakkaat ystävät - Välillä tuntuu, että nähdään liian harvoin, mutta onneksi laatu korvaa määrän

Lomasunnuntai - Kun voit tehdä mitä huvittaa, eikä seuraavana aamuna tarvitse mennä töihin

Aurinko - Tuo hyvän fiiliksen vuodenajasta riippumatta

Kesäinen Kaivopuisto - Upeat maisemat ja rajattomasti tilaa

Meri - Raikas tuoksu ja ohi kulkevat veneet

Nauraminen - Vatsalihastreeniä kaljanjuonnin lomassa

Uhkaavat hanhet - Tiettyyn rajaan asti hauskoja, mutta tuovat mieleen myös Hitchcockin Linnut

Loppuillasta alkoi Suomen kesä tuntua jo viileältä, mutta onneksi Mattolaiturilla oli varauduttu palelevien turistien tarpeisiin -viltit ja infrapunalamput lämmittivät mukavasti.

Ihanaa, ja toivottavasti myös kesäistä, viikonloppua!

Tsaijaijaijaijaa-aaaa

YLLÄTYS!

Blogi on päivittynyt viimeksi melkein vuosi sitten, ja lukuisat aktiiviset lukijani (ha-ha-haa voi kyllä) ovat kyselleet postausten perään, joten tässä tulee.

Blogi palaakin nyt takaisin entistä ehompana, ja kukaan ei kohta enää muistele tuollaisia pikku taukoja.

Koska bloggailu yksi parhaista harrastuksista, mitä minulla on ollut, päätin jatkaa sitä taas uudella innolla. Nyt kun opiskelut eivät enää häiritse harrastusta, on ainoa hidastava tekijä tuo päivätyö, josta täytyisi kyllä hankkiutua eroon.

Ei kai. Vitsi, vitsi.

Tuli tässä mieleen, että kun yleensä kirjoittelen ja kuvailen ihan fiiliksen mukaan vähän mitä sattuu, niin olisiko teillä jotain postaustoiveita? Yksittäisiä aiheita, tai jatkuvia teemoja? Kommentoikaa!

Nyt jatkan kuitenkin tuttuun tyyliini en-millään-teemalla ja laitan jakoon muutaman kuvan menneen viikonlopun tunnelmista.

En ole käynyt vieläkään kasvojensiirrossa, vaan kuvassa on aina niin tyylikäs lauantaiseuralaiseni Kaisa.

Kävimme Skifferissä vetämässä viinit ja lankkupizzat, ja täytyihän paikka toki arvostella.

Ruoka: ***½

Juoma: **

Miljöö: *****

Pizza oli hyvää, joskaan ei mitään tajunnanräjäyttävää. Söisin kyllä uudestaankin. 

Itse paikkana ravintola oli aivan mahtava: kun terassi sijaitsee meren äärellä, niin eihän se voi edes olla huono valinta.

Skifferistä ei saanut gin tonicia, ja koska baari ilman gt:tä on kuin elämä ilman Netlfixiä, oli juomapuoli arvosteltava nyt heikoksi. 

Onneksi viini oli kuitenkin hyvää, no viini nyt on aina hyvää.

Liuskaluodon Skifferiin pääsee yhteysaluksella, joka lähtee Cafe Caruselin ja Compassin välistä 20 minuutin välein, ja matka maksaa 6 euroa.

Jatkoimme iltaa Löylyssä, jossa myös itse omistaja upgreidattu Salinin Saku hääräili seurueensa kanssa.

Musiikkina Liemistä ja juomina Kyrö Distilleryn drinksut.

Lopuksi suuntasimme vielä jo jopa "vakkariksi" muodostuneeseen Loisteeseen, joka ei petä koskaan.

Jos mietin omia kriteerejäni unelmien terassille, tulee mieleen kaksi asiaa: meren (tai jonkun muun vesialueen) välitön läheisyys ja/tai korkeat paikat. Viikonloppuna tulikin viihdyttyä huolella nämä kriteerit täyttävissä paikoissa. Aika usein tulee istuskeltua vaan jossain Kallion spurguterasseilla, joissa on toki oma viehätyksensä niissäkin. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Ulkoilua tuli muuten jatkettua myös sunnuntaina, ja bloggauksesta innostuneena räpsin jonkin verran myös kuvia.

Rakastan kesää, rakastan lomaa.