Ompelu, hyvä harrastus

Juu, no vitut ole.

Jostain kumman syystä päädyn aina säännöllisin väliajoin ompelukoneen ääreen, ja joka ikisen kerran jälkeen päällimmäisenä fiiliksenä on halu ampua joku..

Niin kivaa se ompelu.

Mulla on oma ompelukone, mutta ilmeisesti viime muutossa siitä katosi paininjalka, joten valitettavasti en pysty harrastamaan tätä hupia enää kotona. No, jonkin aikaa elin elämääni tyytyväisenä ja vein ompelua tarvitsevat vaatekappaleet ompelijalle (maksoin ihan mielelläni oman mielenterveyteni säilymisestä). Kunnes sain viime syksynä oivalluksen -mun lähikirjastossahan on ompelukone. 

No voi saatana miten kätevää!

Ensisijaisena tarkoituksena mulla oli kaventaa yhdet pöksyt. Lisäksi kahmin mukaan neljät farkut, jotka pitäisi lyhentää.

 Ajattelin, että siinähän ne samalla hoituu kaikki.

Ei muuten hoitunut.

Itse asiassa mun päämissio, eli farkkujen hienoinen kavennus, sujui ihan mukavasti. Ongelmat alkoi vasta, kun aloin lyhentämään farkkuja.

En nyt oikeastaan jaksa edes kertoa sen tarkemmin, mutta purkamiseksihan se taas kerran meni ja muutenkin meni vähän päin vittua.

Yhdet housut jaksoin lyhentää, loput jäi odottamaan seuraavaa kertaa, jota ei toivottavasti tule.

Palaillaan paremmilla fiiliksillä huomenna, en tiedä miten toi ompelu saa mut aina niin rikki ettei mitään järkee :D